Miksi valtioilla on lupa tappaa?
Sotia on käyty historian kaikkina aikoina, mutta miten ihmiset ovat niihin suhtautuneet? Vaikka menneisyyden sodat saattavat vaikuttaa mielettömiltä, ovat historian varhaisimmatkin aseelliset konfliktit vaatineet perusteluja ja oikeutusta ollakseen tavallisen kansan hyväksymiä. Hallitsijakaan ei voi käydä sotaa yksin.
Sodankäynnin oikeuttamisen historian alkuvaiheet kuljettavat mukanaan niin faraoiden Egyptiin kuin antiikin Välimerelle. Keskiajan Euroopassa sotaa käytiin Jumalan nimessä, ja Ranskan vallankumouksesta alkanut ideologioiden aika on tuonut mukanaan kokonaan uusia tapoja oikeuttaa konflikti. Mitkä keinot ovat läpi vuosituhansien pysyneet samana - ja mitkä ovat muuttuneet?
Lupa tappaa? -teos auttaa tunnistamaan, millä keinoin sotia ja konflikteja oikeutetaan. Historiallinen näkökulma syventää ymmärrystä myös tämän päivän maailmasta ja sotaan liittyvästä keskustelusta. (suomalaisen kirjallisuuden seuran sivulta)
Mielestäni teos on mielenkiintoinen ja hyvin jäsennelty. Opin paljon uutta, ja jälleen kerran minulle tuli yllätyksenä miten paljon ihmiskunnan historiassa on sodittu. Aihe on kiinnostava ja lukisin siitä lisääkin. Ainoa miinus teokselle tulee siitä, että mukaan on valittu monta niin vanhaa sotaa, ettei niistä ole oikeastaan jäänyt kirjallista aineistoa, varsinkaan sodan oikeuttamisen retoriikkaa. Odotin että teoksessa olisi käsitelty enemmän lähihistorian sotia joista on aineistoa reilusti saatavilla.
Ristiretkistä:
Propagandistien mielestä kristityt vähensivät tappamiensa vihollisten tulevia kärsimyksiä. Saraseenien tai pakanoiden oli parempi kuolla pikaisesti, jotta heidän syntimääränsä ei kasvaisi. Mitä lyhyempi vääräuskoisen elämä oli, sitä vähemmän hän ehti tehdä syntiä ja sen vähemmän hän joutuisi kärsimään helvetissä.
Niinpä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti