lauantai 22. maaliskuuta 2014

15/20- Piin elämä

Moikka! Täältä pesee taas tehtävää! Luin Yann Martelin Piin elämän itse asiassa kuudentenatoista kirjana, kun Auringon ydin oli viidestoista, mutta työstän vielä Sinisalon kirjan tehtävää. Tässä on sillä välin Piin elämän tehtävä. Teen tehtävän 

3. Vertaile kirjaa ja siitä tehtyä elokuvaa.


Piin elämän on kirjoittanut Yann Martel vuonna 2001. Teos kertoo noin 17-vuotiaan intialaispojan Piin haaksirikkoutumisesta ja elämästä Tyynellä Valtamerellä 227 päivän ajan. Tarinan tekee ihmeelliseksi se, että Piin kanssa pelastusveneessä on täysikasvuinen bengalintiikeriuros.

Pidin kirjassa siitä, että se oli esimerkiksi pohtiva, yksityiskohtainen, selittävä ja myös hauska. 

Huumoristisia kohtia. ..."Eläintarhan johtaminen on monessakin mielessä hotellinjohtajan painajainen. Ajatelkaa nyt: asiakkaat eivät poistu koskaan huoneistaan, ne eivät halua pelkästään yösijaa vaan täysihoidon, ja niillä käy jatkuvana virtana vieraita, joista monet ovat kovaäänisiä ja huonotapaisia...Jokainen asiakas on pikkutarkka ruokavaliostaan, valittaa jatkuvasti palvelun hitautta eikä anna lanttiakaan juomarahaa..."

Selittävää kirjassa oli se, että siinä kerrottiin esimerkiksi leijonankesyttäjistä ja eläintarhoista, ja kirjan ansiosta ymmärränkin niitä nykyään paremmin. 

Kirjassa oli todella yksityiskohtaisia kohtia, kuten: "...paksut, pitkät valkoiset viikset olivat likimain parasta mitä kissamaailmassa oli nähty. Pienet ilmeikkäät korvat olivat kuin kaksi täydellistä kaarta päälaella..."

Elokuva tehtiin vuonna 2012 ja se on voittanut neljä Oscaria: paras ohjaus, kuvaus, musiikki ja erikoistehosteet. Lisäksi se on voittanut yhden Golden Globe-palkinnon ja kaksi British Academy Film-palkintoa. Elokuvan on ohjannut Ang Lee.

Elokuva oli todella, todella kaunis ja visuaalinen. Suosittelen ehdottomasti sen katsomista, sillä siinä on onnistuttu tallentamaan täydellisesti meren kauneus- ja toisaalta myös julmuus, villieläimen liikkeet ja myös abstrakstimpia asioita, kuten toivon merkityksen pelastumisessa.

Yhteistä elokuvalle ja kirjalle oli tietenkin uskomattoman tarinan ja Piin kuvaaminen loistavasti. Myöskin tiikeri on kuvattu hyvin realistisesti eli uskottavasti.

Kiinnostuneelle suosittelisin katsomaan ensin elokuvan, ja lukemaan sitten kirjan. Tällöin kirjaa lukiessa ymmärtää meren, ja yllättyy iloisesti kirjan monipuolisuudesta.


Piin elämän kansikuva Keltainen kirjasto -sarjassa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti